Menu

90-luvulla olen tullut Oulusta Jyväskylään. Ensimmäiseltä ammatiltani kirvesmies. 10 vuotta vierähti tuotannollisissa töissä ja ajattelin, että aivot surkastuu, jos teen vain linjastolla hommia. 2001 tein päätöksen hakea ammattikorkeaan ja valmistuin kolmessa vuodessa insinööriksi. Tietynlainen tavoitteellisuus ohjasi sitäkin. Sen jälkeen Juha kosi firmaansa töihin ja olin Caavalla tuotantopäällikkönä 5 vuotta ja tiet erkani 6 vuodeksi, kävin Lumonilla ja Ekovillalla, ennen kun Juha kosi takasin. Nyt tulee 2 vuotta näissä rakennushommissa. 

Rakkaus rakentamiseen on aina ollut. Kaksi taloa olen perheelleni rakentanut ja haave olisi vielä kolmaskin pistää. Vapaa-ajan vietän perheen kanssa, meillä on 8 lasta, joista osa jo aikuisia. On lentoperämies, poliisi, kemisti, lähihoitaja ja peruskoululaisia. Harrastan lisäksi jääkiekkoa, juoksua, hiihtoa, sulkapalloa…Viimesen 5kk aikana paino on tippunut 107:stä kilosta 78 kg:n. Enää en laihduta, enkä liho!


Kaikista parasta tässä hommassa on luottamus ja kunnioitus. Juha sanoo aina että kyllä sä osaat. Ja hyvin on kaikki mennyt. Kaikilta työnantajilta oon nauttinut luottamusta, mutta täällä nautin myös tekemisestä. Meillä on veljellinen ilmapiiri, kaikesta voi keskustella. Koskaan ei ole moottoritiellä vastutuuli kun ajan tännepäin. Ehkä se tulee siitä molemminpuolisesta kunnioittamisesta. Parasta on että pojat haluaa olla meillä töissä.
 Juha oli peruskouluikänen kun olen rakentanut ensimmäistä taloa. Ajeli siitä aina pyörällä ohi, kun asui naapurissa. Sitten siitä tuli mun työnantaja kahdessa eri yrityksessä.  Ollaan saatu kehitettyä rakennustekniikaa parempaan suuntaan ja on aina kaveri keneltä kysyä mielipidettä ja jakaa ajatuksia. Juha katsoo enemmän tulevaisuuteen.

Pitkään olen unelmoinut yrittäjyydestä. Lapsetkin on sanoneet, että kun annat niin paljon työnantajalle. Mutta yrittäjyyden aika tulee jos on tullakseen. Tällä hetkellä se ei ole enää niin suuri asia, koska saan tehdä tässä semmosia asioita mitä yrittäjä tekee. Ehkä unelmoin, että saisin jäädä eläkkeelle tästä. Se, että meikäläinen kuopataan yrittäjänä ei ole enää tärkeä juttu. Kun saan olla hyvässä työilmapiirissä, mulla on haasteita ja vastuita, pystyn perheeni ja itseni tällä elättämään ja elämään hyvän elämän. Se on se pääasia.

On tosi mukavaa, ettei tämän takana ole mitään kasvottomia sijoitusyhtiöitä, vaan ne tutut kasvot, jotka käy tässä kahvilla ja jutellaan miten menee. Ollaan jopa vapaa-ajallakin tekemisissä. Eli jos ajatellaan, ketä tässä bisneksen takana Juhan lisäksi on, niin aivan huippukavereita.

Sitä vaan miettii ettei lama tulis ja me saatas tällä uralla jatkaa, minkä Juha ja muut on valinnu. Niin ei oo mitään hättää.